Vietin viime viikon isoveljen kanssa Ruotsissa sukuloimassa. Matkaneuleena oli mukana itselle valmistumassa oleva palmikkovillatakki Katian Alpaca Andes -langasta. On muuten ensimmäinen isompi työ, mitä oon itselle tehnyt tässä viimeisen viiden vuoden aikana. Kaikki muut on menneet lahjoiksi. Matkan aikana siis valmistui tuo kaarroke. Varsinkin päivälaivalla takaisin Suomeen oli reippaasti neulomisaikaa kun Tobleronet oli jo ostettu toiseen suuntaan mennessä.
Yksi päivä seikkailtiin veljen kanssa Tukholmassa kahdestaan kun sukulaiset oli kaikki töissä. Kierreltiin vähän vanhassa kaupungissa ja keskusrautatieaseman ympäristössä. Olin jo etukäteen bongaillut netistä Tukholman lankakauppoja ja Stickanissa pääsin käymäänkin. Anntorps väv -kaupan oven takana kuolasin vähän aikaa kun ikkunasta näkyi paljon laajemman oloinen lankavalikoima kuin edellisessä, mutta ovi oli ja pysyi kiinni huolimatta siitä, että ovessa olevien aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt aueta kevyesti. Ehkä kaupan väki oli mennyt lounaalle johonkin kauemmas. Me ei joudettu kauempaa odottelemaan, joten nuijasin (lintuharrastajakieltä) sen mestan sitten. Södertäljen keskustassa kävin myös yhdessä lankakaupassa serkkujen opastuksen perusteella. Siellä oli paljon lankoja, mutta harmitti vähän kun kaikki oli suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin kotimaassa ja langatkin oli suureksi osaksi kotikaupungin lankakaupoista tuttuja. Päätin siis ostaa tarvitsemani Suomesta ja tukea paikallisia yrityksiä ennemmin kuin ruotsalaisia ;)
Södertäljen reunalta kuitenkin löysin kauppakeskuksen (Weda tai jotain sinne päin?), jossa oli paljon kankaita, nappeja ja joitakin lankojakin. Sieltä mukaan löytyi nämä:
Ja värin ylistykseksi vielä toinen kuva samoista:
Kaupassa iski ilmeisesti joku hulluus, kun nuo piti isosta hinnasta huolimatta ostaa. Mut annoin kuitenkin itelleni synninpäästön sillä ajatuksella, että en oo ostanut koko keväänä oikein mitään lankoja. Ja onhan nuo kauniit. Niistä tulee jotain itelle. Luultavasti joko huivi tai sukat.
Reissu meni kokonaisuudessaan kivasti ja oli huippua viettää vajaa viikko oman veljen kanssa. Me yleensä nähdään vähän harvemmin kun asutaan ihan eri puolilla maata. Eikä edes riidelty kertaakaan - onkohan meistä tulossa aikuisehkoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti