tiistai 10. heinäkuuta 2018

Villahuivi kesäsäihin

Moi! Mulla on uusi huivi. Minä oon perinteisesti aina käyttänyt huiveja takin kanssa käytännöllisenä kaulan ja hartioiden lämmikkeenä. En siis asusteena tai jonkinlaisena koristeena. Saahan se huivi kaunis olla, mutta ei sitä nyt voi ilman takkia pitää. Mutta. Tätä huivia oon kantanut kaulassani kesähelteellä kuin riikinkukko pyrstöänsä. Hyvä kun en oo töräytellyt välillä, että kattokaa kaikki!


Ohje: Mysteries, she wrote, Susanne Sommer (aika paljon muokattuna)
Langat: La bien aimee, merino singles, San Tokki ja Yellow Brick Road
Puikot: 3,5 mm


Me käytiin yhdessä nämäkin kuvat ottaneen Pauliinan (ig: Onnismom) kanssa maaliskuussa Edinburghissa festareilla ja siellä aloitin tämän huivin neulomisen. Halusin koittaa kaksivärisen patentin eli briossineuleen neulomista, mutta en oikein tahtonut löytää mieleistä ohjetta. Lopulta päädyin Sosun Mysteries, she wrote -huiviin, johon oli hyvät ohjevideot. Mulla oli alusta asti epäilykseni siitä oliko malli mua ihan viimeisen päälle miellyttävä ja näinkin valmiin huivin jollain EYF:n myyntipisteellä. Päätin sitten lopulta tehdä Jotain. Neuloa posottelin eteenpäin ja jossain vaiheessa alkoi muotoutua kuva kolmiohuivista keltaisilla levenevillä reunoilla.


Sosun alkuperäisessä ohjeessa on aloitettu tuosta mun huivini alimmasta kärjestä (ilman reunojen keltaisia osioita) kuten tässäkin. Tein ohjeen mukaan ylöspäin, mutta kun Sosun ohjeessa olisi ollut aika tehdä jotain ihan muuta, minä jatkoin vaan samalla mallilla vielä muutaman kolmiorivin verran. Siihen perään tein vähän reunoistaan levenevän 2 oikein 2 nurin pätkän. Lopulta neuloskelin vasemman reunan keltaisella ja oikean reunan aluksi keltaisella ja kun lanka alkoi loppua vaihdoin tuohon harmaanruskeaan. Jatkoin molemmat reunakaistaleet reilusti pidemmiksi kuin muu huivi on. Ja hyvä tuli.



Lankojen väreistä tykkään molemmista ihan älyttömästi. Molemmat värit ovat kauniita itsekseensäkin, mutta yhdistettynä ehkä vielä nätimmät. Mulla on ollut näitä yksisäikeisiä lankoja kohtaan joitakin ennakkoluuloja, mutta ainakin näin huivissa toimivat musta oikein hyvin. Neule laskeutuu kauniisti ja joustaa joka suuntaan. Ehkä tuo jousto on myös briossineuleen ominaisuus. Ainoana miinuksena oli pingotusvaiheessa lähtevä kauhea nöyhtämäärä. Käytössä en oo kuitenkaan huomannut mitään nöyhtäämisprobleemaa. 



tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tosiystäviä

Mä oon saanut pitää monta lapsuudenystävää mun lähellä ihan aikuisikään asti ja oon niistä tosi kiitollinen. Muutamien ystävien kanssa ollaan tutustuttu jo neljävuotiaina, käyty koulut yhdessä, ja lopulta erinäisten mutkien kautta päädytty kaikki Keski-Suomeen keskisuomalaisukkojen rasittaviksi pohjalaisiksi vaimoiksi. Vieläkin me näiden ystävien kanssa ollaan läheisiä ja varmaan harmaahapsiksi asti jos oikein hyvin käy. Me jopa kokoonnutaan tekemään käsityöhommia yhdessä aina silloin tällöin. 

Näissä kuvissa on tilanteena yksi meidän illanistujaisista viime kesän lopulta. Mulla oli uusi paita päällä, taustalla rakkaan ystävän kaunis koti ja kameran takana toinen rakas ystävä. 


Ja paitamallin nimi siis oli toki aiheeseen sopivasti: 
True friend Veera Välimäeltä Interpretations 2 -kokoelmasta
Langat: Dropsin Fabel
Puikot: 3 mm joustimissa ja 3,5 mm sileillä osioilla


Paita on muutoin tikuteltu aivan ohjeen mukaan, mutta helmaan lisäsin pituutta kahdeksan raidan verran siinä vaiheessa kun paita oli muuten keräilty kasaan. Tätä paitaa oli kyllä ihan erityisen mukava neuloa, sillä paita rakentuu aika lailla perusmalleista poikkeavalla tavalla. Ensin neulottiin edestakaisin tuollainen yksivärinen läppä eteen ja taakse. Sitten läpän reunoilta keräiltiin silmukat mukaan menoon ja jatkettiin pyörönä raitaosiot koko paitaan. Sitten kursittiin molemmat reunat yhteen kainaloista lantiolle asti. Lopulta valmiiseen vartalokappaleeseen neulottiin hihat ja alas resori. Ennen resoria lisäsin muutamia raitoja tuomaan lisää tilaa mun pitkälle keskivarrelleni.


Tätä paitaa on kyllä käytetty paljon jo tähän asti. Tuon kameran takana olleen ystäväni kanssa piipahdettiin Edinburghissakin lankafestareilla maaliskuun puolessa välissä. Tämä paita oli tietenkin matkoilla päällä. Siitä reissusta tuli lisää fanaattisuutta näihin neulehommiin ja muutamia kuvia löytyykin Instagramin puolelta. Mut löytää siellä nimellä keltainenilves, kuinkas muutenkaan. Tervetuloa seuraamaan mua Instagramiin! Siellä tapahtuu ehkä vähän enemmän kuin täällä blogin puolella. 


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Birds of a feather

Tarvitsin loppukesästä jotain aivotonta neulottavaa, jossa saisi enimmäkseen vain posotella menemään autopilotti päällä. Laine-lehden kakkosnumerosta löysin ohjeen Andrea Mowryn isoon, kolmionmuotoiseen huiviin, jossa vaihtelivat leveät ainaoikein-raidat ja kapeammat feather and fan -pitsineuleosiot. Langatkin löytyivät omista säilöistä kun vaan irrottauduin alkuperäisen ohjeen ideasta käyttää mohairlankaa pitsiosioissa.


Ja jonkin aikaa tätä saikin posottaa menemään, kuten kuvien näkymistä voi arvata. Pitsiosioissa sai vähän miettiä, mutta huivia oli tosi mukava neuloa kun mallissa oli sopivasti aivottomuutta ja sopivasti kuitenkin vaihtelua raitojen ja pitsineuleen myötä. Yleensä olen tykännyt neuloa ohjeista, joissa on visuaalisesti selkeät kaaviot. Tämän mallin ohjeessa kaaviokuvia ei ollut vaan pitsiosiot käydään läpi lyhenteillä rivi kerrallaan. Opin tykkäämään myös tuollaisesta ohjeistuksesta. Andrea Mowrylla on muutama muukin jokseenkin hieno huiviohje, joista What the fade esimerkiksi kolahtaa muhun aika kovasti.


Ohje: Birds of a feather, Andrea Mowry, Laine magazine issue 2
Langat: Garnstudio Drops Lace kaksinkertaisena, vaalea beige
Rowan fine lace, tummempi beige
Puikot: 3,5 mm


Värivalinta osui mielestäni ihan nappiin, vaikka aluksi kyllä mietin valitsinko toisiaan liian lähellä olevat värit. Langoista löytyy silkkiä, alpakkaa ja vähän merinovillaa. Neuloinkin pitkästä aikaa pitkillä, suorilla bambupuikoilla (3,5 mm 80 cm pyöröt oli hukassa kuten yleensä), mutta oli mukavaa vaihtelua myös se. Tämä huivi meni joulupakettiin ja taisi lahjan saaja olla myös tyytyväinen.


On muuten pikkaasen vakavaa tuo neuleiden kuvaaminen! Iloista neulevuotta kaikille!