Nostalgiaa, eka sny-paketti ja sukkasatoa

Sain eilen reissusta kotiutuessani paketin salaiselta neuleystävältäni. Tässä sen sisältö:

Tai jos tarkkoja ollaan, niin melkein koko sisältö on kuvassa. Toinen suklaapatukka tuhoutui eilen :D Siinä makuna oli laku ja sitähän piti päästä heti kokeilemaan. Langat alkoi heti kertoa mulle tulevaisuudensuunnitelmistaan - Tico tico haluaisi isona kirjoneulesukiksi yhdessä jonkun toisen langan kanssa ja ihanan pehmeä Sivilla taas oli sitä mieltä, että siitä tulee huivi, pipo, sukat, kämmekkäät tai paita. Sivilla ei ollut vielä siis ihan täysin varma tulevaisuudestaan paitsi siinä, että siitä tulee isona jotain mulle ihan itselle. Kaulanlämmittäjä on ulkoillut jo kahdesti mun kanssa ja kerran sovitettu koirankin kaulaan. Paketin saamisen iloa!

Reissun päällä valmistui ensimmäinen pari sukkasatoon. Miehen pikkuveli pyysi mua kesällä tekemään itselleen uudet villasukat. Kysyin väritoiveita ja poika mietti hetken hiljaa ja keksi äkkiä ratkaisun ongelmaan: sateenkaaren väriset! Silmät loisti siihen malliin, että päätös oli siinä hetkessä tehty. Ja sateenkaarenvärisethän niistä tuli.

Sukat on muuten tehty ihan perinteiseen tapaan, mutta kärjen päättelin silmukoimalla.

Tämänkin kerran reissu suuntautui Ruotsiin. Oltiin sukuloimassa veljen, äitin ja tätin kanssa serkkujen luona Tukholman lähellä. Neulominen taitaa kyllä kulkea meillä aika vahvasti suvussa. Mummot, tädit ja äiti on neuloneet kaikki paitoja, mekkoja ja sukkia vaikka kuinka paljon aikoinaan - jopa iskällä on kesken ristipistotyö ja yhdessä vanhassa kuvassa se istuu ompelukoneen edessä jonkun työn ääressä! Neulomiset ei vaan aina tule puheeksi eikä niistä ole  ennen pidetty mitään kirjaa (tai blogia niinkuin nykyään), mutta tarinoita on jäänyt jäljelle. Sain matkalla kuulla muun muassa siitä, miten tätini oli tehnyt minulle hienon punaisen neulemekon joihinkin juhliin. Olin sitten juhlissa istunut hiekkalaatikolla pikkuhoususillani hieno mekko kainaloissa asti turvassa hiekalta ja herättänyt pientä hilpeyttä lähiympäristössäni. Tuntuu siltä, että on osa neulovien sukupolvien ketjua. Taas uusi aikuinen, jolla on taito tehdä neuleita ja opettaa taitoa seuraaville sukupolville. Onpas nostalgista. Mutta totta.