Staying sane

Mulle neulominen on ennen kaikkea rentoutumista. On terapeuttista näpertää ja näpertää ilman mitään kiirettä ja lopulta iloita valmiista lämmittävästä tai muuten ilostuttavasta tuotoksesta. Minä en yleensä ota paineita siitä valmistuuko mun tekeleet joskus vai ei. On vaan kivaa tehdä.

Stay the sane
Ohje: Stay the same, Veera Välimäki
Langat: The Uncommon Thread, Uncommon Everyday, keltainen
Schoeller & Stahl, Fortissima
Puikot: 3 ja 3,5mm

Napit on vanhoista housuista

Neulon aika paljon ja tykkään neuloa yksitoikkoisiakin neuleita. Tämä paita valmistui jotenkin yllättävän nopeasti. Langat ja malli inspiroi molemmat ja valmista tuli puolivahingossa. 

Aloitin neulomisen M-koon ohjeella, mutta raglan-lisäysten loppupuolella alkoi näyttää siltä, että paidasta tulisi liian iso ämmänä. Vaihdoin siis muutamalla silmukkamerkin siirrolla ja pienellä säädöllä lennosta S-kokoon suunnilleen tuossa kainaloiden kohdalla. Hihoista tein vähän ylipitkät ihan tarkoituksella. 

Kuvat tästä paidasta otettiin tällä kertaa kyläilyreissulla kaverin luona. Lapsuudenystäväni Pauliina on monipuolinen käsillä tekijä ja taitava kuvaaja. Hän bloggaa neuleista, virkkuista, saippuoista ja perheensä arjesta ja juhlasta osoitteessa pauliinapuuhaa.blogspot.fi. Ihanaa, että on ympärillä ihmisiä, jotka on tuntenut jo yli 25 vuoden ajan ja vieläkin ollaan ystäviä. Pauliinalle iso kiitos näistä kuvista! Me muuten napsittiin aika paljon kuvia ja ajattelin julkaista niitä tänne lisää vielä lähiaikoina.

Viajante

Ihastuin joskus kauan kauan sitten Ravelryssa Martina Behmin isoon vinoon huiviin ja päätin sitten tehdä itsellenikin sellaisen. Isohan tämä mun versio ei ole, mutta sitäkin vinompi sitten!

Viajante

Ohje: Viajante, Martina Behm

Lanka: Austermann Step Classic, pinkki

Regia 4-fädig, tumma ruskea

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Melkoisen jyrkästä vinoudesta huolimatta tätä huivia on jo paljon pidetty. Tykkään pukiessa napata kiinni tuosta pitkästä suirusta ja kiskon sen ihan huoletta takin hihaan. Sillä tavalla huivi pysyy nätisti paikallaan takin pukemisesta huolimatta ja lämmittää hartioita mukavasti.

Takin sisällä tämä mun versio toimii kyllä oikein hyvin noinkin, että tuon suirun kietaisee kaulan ympärille. Ei tarvitse edes sen kummemmin asetella ja mahtuu kuitenkin takkikin vielä kiinni.

Mielenkiintoista tässä mallissa oli sen aloitustapa. Ensin tehtiin ainaoikealla kaulan ympäri asti ylettyvä kolmio, joka sitten yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Yhdistämisen jälkeen aloitettiin sileä neule, lisäykset ja kavennukset. Lisäyksiä tehtiin useammin kuin kavennuksia, millä saatiin aikaiseksi tuo suiru. Suiru on muuten tästä lähtien tuollaisen pitkän, roikkuvan ja kapenevan huivinosan virallinen nimi. Lopuksi vielä helppoa reikäneuletta ja valmista. 

Työkaverini ihastui huiviini ja tein lopulta toisenkin samanlaisen. Värinä oli siinä versiossa harmaa ja kokoa oli enemmän kuin tässä. Myös kavennukset tein harvemmin, jolloin tuloksena oli hillitymmin vinoutuva, vähän enemmän ponchomainen huivi. Vinkkiä kavennustahtiin otin tästä Viajanten versiosta.