keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Neulekuvauksesta

Tässä vielä lisää kuvia edellisen kirjoitukseni neulepaidasta. Ohjeena siis oli Veera Välimäen Stay the same ja kuvaajana ystäväni Pauliina. Neuleblogin pitämisessä on ainakin minulle haasteellisinta hyvien kuvien saaminen blogiin asti. Kirjoittaminen on minulle melko vaivatonta ja neulominen vielä vaivattomampaa. Blogiin asti päätyy vain osa neuleista ja osa niistäkin vasta kauan valmistumisensa jälkeen. 

Suurimpana haasteenani blogitekstien saattamisessa julkaisukelpoiseksi onkin siis kuvien tuottaminen. Ensimmäiset neulekuvani ovat olleet aikamoisia räpellyksiä - pimeitä, epätarkkoja ja sävyltään epämääräisen kellertäviä. En nyt vieläkään sanoisi itse ottamiani kuvia mitenkään täydellisiksi neulekuviksi, mutta onhan ne nyt jo huomattavasti parempia kuin esim. ekat Ravelryyn lataamani! Niistä ensimmäisistä kuvista tuli lähinnä mieleen Leijonanmetsästys-laulu... jotain pehmoista, jotain karvaista...(sukat!). Kuvien ottamisen jälkeen seuraavana haasteena onkin sitten kuvien saaminen kameralta koneelle asti, kevyt käsittely ja blogiin lataaminen. Käsittelen yleensä kuvani rajaamalla, valovoimaa ja kontrastia kevyesti lisäämällä ja värisävyjä paremmin todellisuutta vastaavaksi säätämällä. En tiedä onko nuo termit nyt ihan oikein kun en ole tässä kuvaushommassa kovinkaan pro, mutta eiköhän asia kuitenkin tule selville.

Neulekuvauksessa tietysti oman haasteensa tuo kuvien ottaminen kohteista, jotka usein on kuvaajan itsensä päällä. Näissä Pauliinan ottamissa ja viimeistelemissä paidan kuvissa sen sijaan näkyy esimerkiksi mun molemmat kädet ja isompi tausta, mikä itse otetuissa kuvissa on aika mahdoton saada esille. Ellei tietty käytä jalustaa ja etälaukaisinta tai jotain muuta vähän ammattimaisempaa. Tällainen amatööribloggaaja käyttää siis apuna lähinnä pitkiä käsiä, siippaa ja muita lähipiiristä uhriksi joutuvia kohteita kuten kavereita.













Tällä hetkellä suurin osa neulekuvistani on otettu Sonyn Cybershot DSC-RX100 -kompaktikameralla, jonka ostin muutama vuosi sitten. Halusin kameran, jossa olisi hyvä valovoima ja muutama helppo säätöominaisuus. Kameran piti myös olla pokkarikokoa. Meillä perheestä löytyy Canonin järkkäri, mutta mun käyttöön se on kyllä liian rohjo, kaikella rakkaudella. Oon ollut kyllä omaan pikkukameraani tosi tyytyväinen.