Tosiystäviä

Mä oon saanut pitää monta lapsuudenystävää mun lähellä ihan aikuisikään asti ja oon niistä tosi kiitollinen. Muutamien ystävien kanssa ollaan tutustuttu jo neljävuotiaina, käyty koulut yhdessä, ja lopulta erinäisten mutkien kautta päädytty kaikki Keski-Suomeen keskisuomalaisukkojen rasittaviksi pohjalaisiksi vaimoiksi. Vieläkin me näiden ystävien kanssa ollaan läheisiä ja varmaan harmaahapsiksi asti jos oikein hyvin käy. Me jopa kokoonnutaan tekemään käsityöhommia yhdessä aina silloin tällöin. 

Näissä kuvissa on tilanteena yksi meidän illanistujaisista viime kesän lopulta. Mulla oli uusi paita päällä, taustalla rakkaan ystävän kaunis koti ja kameran takana toinen rakas ystävä. 

Ja paitamallin nimi siis oli toki aiheeseen sopivasti: 

True friend Veera Välimäeltä Interpretations 2 -kokoelmasta

Langat: Dropsin Fabel

Puikot: 3 mm joustimissa ja 3,5 mm sileillä osioilla

Paita on muutoin tikuteltu aivan ohjeen mukaan, mutta helmaan lisäsin pituutta kahdeksan raidan verran siinä vaiheessa kun paita oli muuten keräilty kasaan. Tätä paitaa oli kyllä ihan erityisen mukava neuloa, sillä paita rakentuu aika lailla perusmalleista poikkeavalla tavalla. Ensin neulottiin edestakaisin tuollainen yksivärinen läppä eteen ja taakse. Sitten läpän reunoilta keräiltiin silmukat mukaan menoon ja jatkettiin pyörönä raitaosiot koko paitaan. Sitten kursittiin molemmat reunat yhteen kainaloista lantiolle asti. Lopulta valmiiseen vartalokappaleeseen neulottiin hihat ja alas resori. Ennen resoria lisäsin muutamia raitoja tuomaan lisää tilaa mun pitkälle keskivarrelleni.

Tätä paitaa on kyllä käytetty paljon jo tähän asti. Tuon kameran takana olleen ystäväni kanssa piipahdettiin Edinburghissakin lankafestareilla maaliskuun puolessa välissä. Tämä paita oli tietenkin matkoilla päällä. Siitä reissusta tuli lisää fanaattisuutta näihin neulehommiin ja muutamia kuvia löytyykin Instagramin puolelta. Mut löytää siellä nimellä keltainenilves, kuinkas muutenkaan. Tervetuloa seuraamaan mua Instagramiin! Siellä tapahtuu ehkä vähän enemmän kuin täällä blogin puolella. 

Birds of a feather

Tarvitsin loppukesästä jotain aivotonta neulottavaa, jossa saisi enimmäkseen vain posotella menemään autopilotti päällä. Laine-lehden kakkosnumerosta löysin ohjeen Andrea Mowryn isoon, kolmionmuotoiseen huiviin, jossa vaihtelivat leveät ainaoikein-raidat ja kapeammat feather and fan -pitsineuleosiot. Langatkin löytyivät omista säilöistä kun vaan irrottauduin alkuperäisen ohjeen ideasta käyttää mohairlankaa pitsiosioissa.

Ja jonkin aikaa tätä saikin posottaa menemään, kuten kuvien näkymistä voi arvata. Pitsiosioissa sai vähän miettiä, mutta huivia oli tosi mukava neuloa kun mallissa oli sopivasti aivottomuutta ja sopivasti kuitenkin vaihtelua raitojen ja pitsineuleen myötä. Yleensä olen tykännyt neuloa ohjeista, joissa on visuaalisesti selkeät kaaviot. Tämän mallin ohjeessa kaaviokuvia ei ollut vaan pitsiosiot käydään läpi lyhenteillä rivi kerrallaan. Opin tykkäämään myös tuollaisesta ohjeistuksesta. Andrea Mowrylla on muutama muukin jokseenkin hieno huiviohje, joista What the fade esimerkiksi kolahtaa muhun aika kovasti.

Birds of a feather

Ohje: Birds of a feather, Andrea Mowry, Laine magazine issue 2

Langat: Garnstudio Drops Lace kaksinkertaisena, vaalea beige

Rowan fine lace, tummempi beige

Puikot: 3,5 mm

Värivalinta osui mielestäni ihan nappiin, vaikka aluksi kyllä mietin valitsinko toisiaan liian lähellä olevat värit. Langoista löytyy silkkiä, alpakkaa ja vähän merinovillaa. Neuloinkin pitkästä aikaa pitkillä, suorilla bambupuikoilla (3,5 mm 80 cm pyöröt oli hukassa kuten yleensä), mutta oli mukavaa vaihtelua myös se. Tämä huivi meni joulupakettiin ja taisi lahjan saaja olla myös tyytyväinen.

On muuten pikkaasen vakavaa tuo neuleiden kuvaaminen! Iloista neulevuotta kaikille!

Neulekuvauksesta

Tässä vielä lisää kuvia edellisen kirjoitukseni neulepaidasta. Ohjeena siis oli Veera Välimäen Stay the same ja kuvaajana ystäväni Pauliina. Neuleblogin pitämisessä on ainakin minulle haasteellisinta hyvien kuvien saaminen blogiin asti. Kirjoittaminen on minulle melko vaivatonta ja neulominen vielä vaivattomampaa. Blogiin asti päätyy vain osa neuleista ja osa niistäkin vasta kauan valmistumisensa jälkeen. 

Suurimpana haasteenani blogitekstien saattamisessa julkaisukelpoiseksi onkin siis kuvien tuottaminen. Ensimmäiset neulekuvani ovat olleet aikamoisia räpellyksiä - pimeitä, epätarkkoja ja sävyltään epämääräisen kellertäviä. En nyt vieläkään sanoisi itse ottamiani kuvia mitenkään täydellisiksi neulekuviksi, mutta onhan ne nyt jo huomattavasti parempia kuin esim. ekat Ravelryyn lataamani! Niistä ensimmäisistä kuvista tuli lähinnä mieleen Leijonanmetsästys-laulu... jotain pehmoista, jotain karvaista...(sukat!). Kuvien ottamisen jälkeen seuraavana haasteena onkin sitten kuvien saaminen kameralta koneelle asti, kevyt käsittely ja blogiin lataaminen. Käsittelen yleensä kuvani rajaamalla, valovoimaa ja kontrastia kevyesti lisäämällä ja värisävyjä paremmin todellisuutta vastaavaksi säätämällä. En tiedä onko nuo termit nyt ihan oikein kun en ole tässä kuvaushommassa kovinkaan pro, mutta eiköhän asia kuitenkin tule selville.

Neulekuvauksessa tietysti oman haasteensa tuo kuvien ottaminen kohteista, jotka usein on kuvaajan itsensä päällä. Näissä Pauliinan ottamissa ja viimeistelemissä paidan kuvissa sen sijaan näkyy esimerkiksi mun molemmat kädet ja isompi tausta, mikä itse otetuissa kuvissa on aika mahdoton saada esille. Ellei tietty käytä jalustaa ja etälaukaisinta tai jotain muuta vähän ammattimaisempaa. Tällainen amatööribloggaaja käyttää siis apuna lähinnä pitkiä käsiä, siippaa ja muita lähipiiristä uhriksi joutuvia kohteita kuten kavereita.

Tällä hetkellä suurin osa neulekuvistani on otettu Sonyn Cybershot DSC-RX100 -kompaktikameralla, jonka ostin muutama vuosi sitten. Halusin kameran, jossa olisi hyvä valovoima ja muutama helppo säätöominaisuus. Kameran piti myös olla pokkarikokoa. Meillä perheestä löytyy Canonin järkkäri, mutta mun käyttöön se on kyllä liian rohjo, kaikella rakkaudella. Oon ollut kyllä omaan pikkukameraani tosi tyytyväinen.

Staying sane

Mulle neulominen on ennen kaikkea rentoutumista. On terapeuttista näpertää ja näpertää ilman mitään kiirettä ja lopulta iloita valmiista lämmittävästä tai muuten ilostuttavasta tuotoksesta. Minä en yleensä ota paineita siitä valmistuuko mun tekeleet joskus vai ei. On vaan kivaa tehdä.

Stay the sane
Ohje: Stay the same, Veera Välimäki
Langat: The Uncommon Thread, Uncommon Everyday, keltainen
Schoeller & Stahl, Fortissima
Puikot: 3 ja 3,5mm

Napit on vanhoista housuista

Neulon aika paljon ja tykkään neuloa yksitoikkoisiakin neuleita. Tämä paita valmistui jotenkin yllättävän nopeasti. Langat ja malli inspiroi molemmat ja valmista tuli puolivahingossa. 

Aloitin neulomisen M-koon ohjeella, mutta raglan-lisäysten loppupuolella alkoi näyttää siltä, että paidasta tulisi liian iso ämmänä. Vaihdoin siis muutamalla silmukkamerkin siirrolla ja pienellä säädöllä lennosta S-kokoon suunnilleen tuossa kainaloiden kohdalla. Hihoista tein vähän ylipitkät ihan tarkoituksella. 

Kuvat tästä paidasta otettiin tällä kertaa kyläilyreissulla kaverin luona. Lapsuudenystäväni Pauliina on monipuolinen käsillä tekijä ja taitava kuvaaja. Hän bloggaa neuleista, virkkuista, saippuoista ja perheensä arjesta ja juhlasta osoitteessa pauliinapuuhaa.blogspot.fi. Ihanaa, että on ympärillä ihmisiä, jotka on tuntenut jo yli 25 vuoden ajan ja vieläkin ollaan ystäviä. Pauliinalle iso kiitos näistä kuvista! Me muuten napsittiin aika paljon kuvia ja ajattelin julkaista niitä tänne lisää vielä lähiaikoina.

Viajante

Ihastuin joskus kauan kauan sitten Ravelryssa Martina Behmin isoon vinoon huiviin ja päätin sitten tehdä itsellenikin sellaisen. Isohan tämä mun versio ei ole, mutta sitäkin vinompi sitten!

Viajante

Ohje: Viajante, Martina Behm

Lanka: Austermann Step Classic, pinkki

Regia 4-fädig, tumma ruskea

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Melkoisen jyrkästä vinoudesta huolimatta tätä huivia on jo paljon pidetty. Tykkään pukiessa napata kiinni tuosta pitkästä suirusta ja kiskon sen ihan huoletta takin hihaan. Sillä tavalla huivi pysyy nätisti paikallaan takin pukemisesta huolimatta ja lämmittää hartioita mukavasti.

Takin sisällä tämä mun versio toimii kyllä oikein hyvin noinkin, että tuon suirun kietaisee kaulan ympärille. Ei tarvitse edes sen kummemmin asetella ja mahtuu kuitenkin takkikin vielä kiinni.

Mielenkiintoista tässä mallissa oli sen aloitustapa. Ensin tehtiin ainaoikealla kaulan ympäri asti ylettyvä kolmio, joka sitten yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Yhdistämisen jälkeen aloitettiin sileä neule, lisäykset ja kavennukset. Lisäyksiä tehtiin useammin kuin kavennuksia, millä saatiin aikaiseksi tuo suiru. Suiru on muuten tästä lähtien tuollaisen pitkän, roikkuvan ja kapenevan huivinosan virallinen nimi. Lopuksi vielä helppoa reikäneuletta ja valmista. 

Työkaverini ihastui huiviini ja tein lopulta toisenkin samanlaisen. Värinä oli siinä versiossa harmaa ja kokoa oli enemmän kuin tässä. Myös kavennukset tein harvemmin, jolloin tuloksena oli hillitymmin vinoutuva, vähän enemmän ponchomainen huivi. Vinkkiä kavennustahtiin otin tästä Viajanten versiosta.

Autenttista

Ilmat viileni, nojatuoli siirtyi lähemmäs takkaa ja puikoilta putosi iso huivi. Tai oikeastaan huivi putosi jo ajat sitten, mutta pingotus odotti tekijäänsä aika kauan. Pingotuksessa tapahtui taas ihmeitä ja huivin leveimmällä reunalla on nyt lopulta mittaa yli kaksi metriä.

Halligarth

Ohje: Halligarth, Gudrun Johnston

Lanka: Maavillane

Puikot

Ihastuin tämän mallin yksinkertaiseen ja selkeään pitsiin, jota reunustaa kahdelta sivulta yhtä yksinkertainen ja selkeä reunapitsi. Huivin teko aloitetaan tuosta kolmion kärjestä ja siitä jatketaan leventäen niskaan asti. Lopuksi neulotaan reunapitsi reunaa myöten edeten.

Lanka lähti mukaan Karnaluksista Tallinnasta muutama vuosi sitten minilomalta. Mukavan rouheaa ja erityisen aidon tuntuista villaista lankaa. Välillä mukana taisi olla joitain heiniä ja kutterinpuruja, mutta ne vain lisäsi sitä autenttista fiilistä. Tässä huivissa on mun mielestä sellaista jotenkin vanhanaikaista oloa, mitä lankavalinta vielä ennestään korostaa. Tuli ihan mieleen BBCn tuottama historiallinen höpösarja Candlefordin postineiti ja kaikki siinä näkyvät hartiahuivit. Tykkään kovasti!

Kun otin huivin pois pingottumasta pienen avustajani kanssa, huivi näytti jotenkin liiankin valtavalta. Miten tuota nyt sitten oikein käyttää? Päällä huivi kuitenkin myttääntyy mukavasti ja saa ihan inhimillisen kokoluokan. Toimii myös nätisti villatakin sijaisena. Tervetuloa kylymät kelit!

Ruskalapaset

Sain työkaveriltani yksi kaunis päivä Moda-lehden. Hän oli jo lehden selaillut ja halusi laittaa kivan kiertämään. Selasin lehteä jo töissä vähän ja samana iltana laitoin puikoille uudet lapaset. Ohjeessa oli käytetty vain kahta väriä, mutta ajattelin koittaa vähän värikkäämpää versiota. Omasta mielestä nuo onnistui ihan mukavasti ja työkaverikin kehui.

Ohje: Naisen asustesetti Moda 8/2013

Langat: Novita Florican jämiä, kärjen ruskea YarnArt Wool

Puikot: 2,5mm ja 3 mm

Jännää näissä lapasissa on niiden tuntu. Kirjoneule ohuella täysvillaisella langalla saa aikaan tuntuman, joka on ilmava ja samaan aikaan kuitenkin tiivis. Ilmavuutta tuo langan ohuus ja kaksi samaan aikaan kulkevaa lankaa (kun sinnekin väliin jää ilmaa). Lapasista tuulee hieman läpi. Tiiviyden tuntua tuo kuitenkin tuo villa. Samansorttiset ohuet villaiset kirjoneulelapaset ostin joskus Tallinnasta torilta ja käytin ne ihan puhki asti.

Langat onkin suurin osa äiteen vanhoja. Muistan ajan, jolloin äiti teki näistä langoista sukkia. Ohut villalanka kului aina puhki ja äiti leikkasi vanhat terät pois. Sitten äiti taas neuloi niihin vanhoihin sukanvarsiin uudet terät samasta langasta ja taas ne kuluivat hetken päästä puhki. Äiti kuitenkin tykkäsi ohuista täysvillaisista sukista niin paljon, että homma oli kaiken sen vaivan arvoista. Nämäkin lapaset kestänee oman rajallisen aikansa, mutta sitten tehdään taas uudet!

Daybreak

Mullon uusi huivi! Yritin näitä lankoja yhdistellä jo muutamaankin neuleeseen, mutta ei vaan natsannut. Värit sekoittui, näytti suttuiselta ja oli hölmöä, mutta lopulta löytyi sopiva lankojen ja ohjeen combo.

Ohje: Daybreak Stephen Westiltä

Langat: Marks & Kattens Fame Trend (raidat), YarnArt wool

Puikot: 3,5 mm

Nyt kun se naama on näytetty niin näkyköön sitten. Joskus hehkeämpänä, joskus vähän vähemmän ;D

Terve vaan teille!

Mun bloggailu on ollut tosi hajanaista viimeisten puolentoista vuoden aikana, mutta silti tänne eksyy yhä jatkuvasti sakkia. Suurin osa varmaankin on epämääräisiä harhailijoita ja googlaajia, mutta vaikuttaisi siltä, että osa tulee tänne ihan varta vasten lueskelemaan mun neulomuksistakin! Ajattelinpa näyttää tuossa taannoin värkkäämäni pipon ja samalla myös oman pärstäni. Tässä siis: meikä ja meikän pipo!

Ohje: Garnstudion Autumn Aurora, koko S/M

Langat: Drops Alpaca -jämiä omista lootista

Puikot: resorissa 2,5 mm, muuten 3 mm

Tämä piponen valmistui jo ajat sitten ja on istunut kiltisti päässä kaikki puolivilpoiset ajat edellisestä kevättalvesta lähtien. Tein tämän yhdessä viikonlopussa ja olin jo silloin ihan innoissani väriyhdistelmistä! Väreistä tykkään yhä ja tästä on tullutkin yksi lempparipipoistani. Mulla on kyllä tosi vähän pipoja, joten kilpailu pipojen kesken ei ole kovinkaan kovaa :p

Viimeistelin tuossa jokin aika sitten ison kasan melkein valmiita neuleita ja kuvailinkin niitä, joten jotain aktiivisuuttaa täälläkin blogissa saattaa olla lähiaikoina. Tai siis suattaapi olla tai suattaapi vaikka olla olemattakkii niinkuin täällä meidän sakin uudessa ympäristössä on tapana sanoa. :)

Muutto, tico tico ja 2,5 mm pyöröt OSA I

Mitä kaikkea saakaan aikaan yhdestä kerästä Novitan valkoista Tico ticoa 2,5 mm 80 cm pyöröpuikoilla? Tässä ensimmäinen kerältä valmistunut neule. Tämä meni synttärilahjaksi äidilleni. Äiti aloittaa loman jälkeen taas työt ensi viikolla toimistossa, jossa on vähän turhankin tehokas ilmastointi. Lahjan saaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja sanoi, että taas on työkaverit kateellisia :P Tykkään kyllä itsekin.

Ohje: Kujeillen (Tiina Kuu)

Varresta tein aika lailla pidemmän kuin ohjeessa

Lanka: Novitan valkoinen Tico tico

Puikot: 2,5 mm

Meillä on siis muutto menossa ja asutaan väliaikaisesti tuttujen kodissa heidän viettäessään lomia mökillä. Mulla on täällä mukana vain yksi kerä valkoista Tico ticoa ja neulomisvimmassa sitä on nyt sitten tuhottu moniin töihin. Mun mielenterveyteni on pelastettu sillä, että tuo kerä ei tunnu loppuvan onneksi ollenkaan. Mielenkiintoista miten pienikin stressi purkautuu pähkäpäisenä neulomisena :D

KyJy ja lintusia

Kesästä jouluun ja taas kesään on kulunut viimeisimmästä blogipostauksesta. Paljon oon siinä välissä ehtinyt tuusaamaan, mutta suurin osa neuleista on mennyt eteenpäin uusille omistajille ennen kuvien ottamista. Viikonloppuna sain muutaman kuluneen vuoden aikana valmistuneen työn kiinni ja kännykän kamera sai toimia kuvausvälineenä paremman puutteessa.

Äiti sai vuoden vaihteessa Bonnie Birds -sukat Novitan luonnonvaaleasta Ticoticosta ja sinivihertävästä Sandnes Mini Palett -langasta. Puikot oli 2,5 mm paksuiset. Näiden sukkien teosta muistan vain sen, että vauhdilla valmistuivat kuten aika monet muutkin kirjoneuleet mun käsissä. Kuvion valmistumista on kiva seurata ja samalla työkin on äkkiä jo valmis.

Viime kesänä olin mukana KYH-tempauksessa, mikä ei kyllä osoittautunut ollenkaan sopivaksi mulle. Turhauduin pieniin ja nopeisiin töihin äkkiä ja tuloksena oli vain kaaos. Tykkään enemmänkin tehdä isompia käsitöitä hartaasti ähräten. Päätinkin tänä kesänä koittaa toista tempausta, joka saattaisi paremmin sopia mun luonteelleni - KyJyä. Ajatuksena on siis kesäöinä aloittaa 20 neulosta / virkkuuta, jotka pitäisi saada valmiiksi jouluun mennessä. Tykkään tehdä joululahjat itse, joten siinäkin mielessä tämä tempaus on mulle melko lailla sopiva. Saisin joululahjatkin ajoissa ainakin puikoille asti!