Mis medias

Nämä sukat sai alkunsa Espanjan lämpimissä illoissa. Olin meidän silloin kolme kuukautta vanhan vauvan ja sukulaisten kanssa lomailemassa veljeni luona. Muut kierteli kyliä illat ja minä valvoin vauvan unta asunnon parvekkeelta kutimet kädessä. Ja olin todella tyytyväinen juuri niin. 

Las medias

Ohje: Haleakala, Cookie A

Lanka: Malabrigo Yarn, Sock

Puikot: 2,25 mm sukan suulla, 2,5 mm muuten

Koko: M, 38

Muistan alun jälkeen vähän epäröineeni tuon pitsineulekuvion kanssa. Se ei vaan jostain syystä näyttänyt kivalta ja olin jo vähällä purkaa koko homman. Ja paremmaltahan se näyttikin kun työn käänsi oikein päin! Harva neule se nyt nurjalta puolelta kovinkaan nätti on... Tuossa vaiheessa poika heräili keskimäärin 10 kertaa yössä, joten pistetään sen piikkiin.

Ohjeessa oli sukan teräosaan kaksi mallivaihtoehtoa. Olisi joko voinut jatkaa samalla pitsineuleella varpaisiin asti tai sitten valita tuon, mun silmääni aika paljonkin miellyttävän, kiilavaihtoehdon. Näihin sukkiin oon kyllä joka tavalla tyytyväinen, sillä malli, lankavalinta ja neulontakokemus oli kaikki tosi onnistuneita. Langan väri, terracotta, sopi sekin hyvin etelän lämpöön.

Puhelimen syövereistä löytyi vielä reissulta kuva, joka tiivistää aika tarkasti näiden sukkien tarinan. Suklaan sisällä on sitten dulce de lecheä, argentiinalaista kinuskimaista herkkua. Sukkien nimikin, Las medias, tulee Argentiinasta. Sikäläisessä espanjan murteessa sukat kun nähdään puolikkaina!

Sverige

Vietin viime viikon isoveljen kanssa Ruotsissa sukuloimassa. Matkaneuleena oli mukana itselle valmistumassa oleva palmikkovillatakki Katian Alpaca Andes -langasta. On muuten ensimmäinen isompi työ, mitä oon itselle tehnyt tässä viimeisen viiden vuoden aikana. Kaikki muut on menneet lahjoiksi. Matkan aikana siis valmistui tuo kaarroke. Varsinkin päivälaivalla takaisin Suomeen oli reippaasti neulomisaikaa kun Tobleronet oli jo ostettu toiseen suuntaan mennessä.

Yksi päivä seikkailtiin veljen kanssa Tukholmassa kahdestaan kun sukulaiset oli kaikki töissä. Kierreltiin vähän vanhassa kaupungissa ja keskusrautatieaseman ympäristössä. Olin jo etukäteen bongaillut netistä Tukholman lankakauppoja ja Stickanissa pääsin käymäänkin. Anntorps väv -kaupan oven takana kuolasin vähän aikaa kun ikkunasta näkyi paljon laajemman oloinen lankavalikoima kuin edellisessä, mutta ovi oli ja pysyi kiinni huolimatta siitä, että ovessa olevien aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt aueta kevyesti. Ehkä kaupan väki oli mennyt lounaalle johonkin kauemmas. Me ei joudettu kauempaa odottelemaan, joten nuijasin (lintuharrastajakieltä) sen mestan sitten. Södertäljen keskustassa kävin myös yhdessä lankakaupassa serkkujen opastuksen perusteella. Siellä oli paljon lankoja, mutta harmitti vähän kun kaikki oli suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin kotimaassa ja langatkin oli suureksi osaksi kotikaupungin lankakaupoista tuttuja. Päätin siis ostaa tarvitsemani Suomesta ja tukea paikallisia yrityksiä ennemmin kuin ruotsalaisia ;)

Södertäljen reunalta kuitenkin löysin kauppakeskuksen (Weda tai jotain sinne päin?), jossa oli paljon kankaita, nappeja ja joitakin lankojakin. Sieltä mukaan löytyi nämä:

Ja värin ylistykseksi vielä toinen kuva samoista:

Kaupassa iski ilmeisesti joku hulluus, kun nuo piti isosta hinnasta huolimatta ostaa. Mut annoin kuitenkin itelleni synninpäästön sillä ajatuksella, että en oo ostanut koko keväänä oikein mitään lankoja. Ja onhan nuo kauniit. Niistä tulee jotain itelle. Luultavasti joko huivi tai sukat.

Reissu meni kokonaisuudessaan kivasti ja oli huippua viettää vajaa viikko oman veljen kanssa. Me yleensä nähdään vähän harvemmin kun asutaan ihan eri puolilla maata. Eikä edes riidelty kertaakaan - onkohan meistä tulossa aikuisehkoja?

Guatemala

Lähdin yhtäkkiselle työmatkalle Guatemalaan joulukuun alkupuoliskaksi. Kaksi viikkoa hurahti reissussa paikallisia kyliä kierrellen ja pääkaupungissa pyörien. Positiivisinta oli paikalliset ihmiset. Heistä huokui aito ystävällisyys ja arvostus toista ihmistä kohtaan. Negatiivisinta taas oli paikallinen ruoka. Olen melko kaikkiruokainen yleensä, mutta.. jos kaikkeen laitetaan sokeria napolla pikkulusikan sijasta niin ei se välttämättä vaan mene alas se pöperö. Onneksi paikallista ruokaa sai melko harvoin. :D

Maisemiltaan Guatemala on kaunis - sain nähdä paljon vuoria ja tulivuoria ja lisää vuoria. Suurimmista turistinähtävyyksistä Lago Atitlan on kyllä visiitin arvoinen kun taas Antiguan kaupunki on Eurooppaa paljon nähneelle ehkä vähän tylsä. Erikoisimpia tapauksia reissulla olivat maanvyörymät, matkat lava-autojen lavalla ja paikallisbusseissa sekä maaseudun kylien naiset ja tiesulut.

Guatemalassa ihmiset ilmeisesti nukkuu vähemmän kuin Suomessa. Suuri osa maaseutujen naisista saa toimeentulonsa käsitöistä, joita sitten myydään sekä paikallisille kylien asuina sekä turisteille matkamuistojen muodossa. Käsityöläisnaiset kuulemma heräävät aamulla neljään mennessä, että ehtivät aloittaa hommat ennen kuin lapset heräävät. Tuossa olisi tavoitetta :P Kylän paidan tekemiseen menee yleensä noin kolme kuukautta, mutta työ onkin sitten sellaista laatua, että kankaat kestää käytössä vuosia.

Syysvaellus

Olin ajatellut aloittavani blogini neulepostauksella, milläs muulla. Nyt kuitenkin lähdin reissuun ennen kuin yksikään viime aikojen neuleista ehti viimeisteltäväksi. Neuleita onkin viimeisteltävänä aikas monta, mutta niistä lisää sitten kun tulee valmista.

Tämän syksyn vaellus toteutettiin Vindelfjällenissä Ruotsin puolella. Päällimmäisinä fiiliksinä reissun jälkeen on väsymys ja onnistuminen. Toisaalta läsnä on myös ristiriitainen olo siitä oliko reissussa nyt yhteenlaskettuna kivaa vaiko ei. Säät eivät suosineet ihan joka hetki ja reissusta tuli rankempi kuin aiemmista. Vaellusreissu kannatti kuitenkin joka tapauksessa - kokemuksena se oli unohtumaton.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä saatiin nauttia kauniista säästä. Uusissa maisemissa kiehtoi kaikki: tunturit, kasvit, taivas ja purojen humina U-laaksossa. Koko reissu vaikutti alkavan mitä lupaavimmin.

Toisena päivänä vastaan tulivat sade, suo ja liian vanhat ja kuluneet vaelluskengät, jotka eivät enää pitäneetkään vettä poissa sukistani. Illalla koko telttapaikkamme tuntui täyttyvän kylmästä tuulesta, joka jatkuikin koko yön seuraavaan päivään asti.

Kolmantena päivänä tunnelmat olivat lähestulkoon myrskyisät, sillä vaakasuoraan kasvoille tulevat vesi, räntä, lumi ja rakeet eivät täyttäneet lainkaan sitä kauniin kelin ja leppoisan vaelluksen lupausta, minkä aurinkoinen ja kevyt ensimmäinen päivä valheellisesti antoi. Pelastuksen päivään toi poromiesten kaunis mökki ja hyvä ruoka. Illemmalla sääkin alkoi hymyillä ja teltat saatiin pystyttää sateettomana, rauhallisena illan hetkenä.

Neljäs päivä olikin taas jo aamusta asti kauniimpi ja omat tunnelmani rauhoittuivat ja nautin taas menosta. Löysimme poronjälkien täyttämän rannan, missä kokkailimme ja osa porukkaa innostui uimaankin. Päivän reitti kulki soiden poikki ja kuljin varmaan melkeinpä kaksinkertaisen matkan muihin verrattuna varjellessani kenkävanhuksiani kastumasta läpikotaisin. Törmäsin eräällä suonkierrollani myös riekkopariskuntaan. Enpä tiedä kumpi meistä säikähti pahemmin, riekot vaiko minä.

Viidentenä päivänä jätettiin leiri pystyyn ja kiivettiin yli 1700 m korkealle Norra Sytertoppenille. Päivä oli aivan mahtavan aurinkoinen ja kiipeäminen ilman rinkkaa tuntui hyvältä. Maisemat ylhäältä olivat myös aika majesteettiset, taidettiin nähdä ihan Norjaan saakka. Palattuamme telttapaikalle saimme vielä lettuja iltapalaksi. Maistui.

Viimeisenä päivänä kiipeiltiin vielä ylängön kautta takaisin sivistyksen pariin. Maisemat ylhäällä pilvien keskellä oli jotenkin uniset. Kuljettu matka ja aika hämärtyivät siinä kivien ja ylänköjärvien välissä puikkelehtiessa. Mieleen tuli jostain syystä joulu ja Korvatunturin asukit. Joululahjaneulomuksiakin taisi tulla mietittyä. Matkaa päivälle tuli reilusti yli 20 kilometriä. Ajatus kotiinpääsystä vei kuitenkin jo eteenpäin niin reippaasti, ettei matkan pituus ja korkeuserojen haasteet enää edes tuntuneet missään. Suklaan loppuminen sen sijaan vähän huoletti. Onneksi vaelluskavereilta löytyi vielä vähän tuota vaeltajan teholääkettä.

Vielä yksi yö vietettiin teltassa bussia odotellen. Bussilla päästiin lähimpään kylään saunaan ja syömään. Sauna oli melko ruotsalainen, sillä lauteita ei oltu ymmärretty nostaa polvenkorkeutta paljonkaan ylemmäs. Lämpöä kuitenkin riitti ja puhdasta tuli. Siitä alkoikin sitten 16 tunnin bussimatka kohti kotia, ihanaa miestä ja ilosta vinkuvaa koiraa.