Birds of a feather

Tarvitsin loppukesästä jotain aivotonta neulottavaa, jossa saisi enimmäkseen vain posotella menemään autopilotti päällä. Laine-lehden kakkosnumerosta löysin ohjeen Andrea Mowryn isoon, kolmionmuotoiseen huiviin, jossa vaihtelivat leveät ainaoikein-raidat ja kapeammat feather and fan -pitsineuleosiot. Langatkin löytyivät omista säilöistä kun vaan irrottauduin alkuperäisen ohjeen ideasta käyttää mohairlankaa pitsiosioissa.

Ja jonkin aikaa tätä saikin posottaa menemään, kuten kuvien näkymistä voi arvata. Pitsiosioissa sai vähän miettiä, mutta huivia oli tosi mukava neuloa kun mallissa oli sopivasti aivottomuutta ja sopivasti kuitenkin vaihtelua raitojen ja pitsineuleen myötä. Yleensä olen tykännyt neuloa ohjeista, joissa on visuaalisesti selkeät kaaviot. Tämän mallin ohjeessa kaaviokuvia ei ollut vaan pitsiosiot käydään läpi lyhenteillä rivi kerrallaan. Opin tykkäämään myös tuollaisesta ohjeistuksesta. Andrea Mowrylla on muutama muukin jokseenkin hieno huiviohje, joista What the fade esimerkiksi kolahtaa muhun aika kovasti.

Birds of a feather

Ohje: Birds of a feather, Andrea Mowry, Laine magazine issue 2

Langat: Garnstudio Drops Lace kaksinkertaisena, vaalea beige

Rowan fine lace, tummempi beige

Puikot: 3,5 mm

Värivalinta osui mielestäni ihan nappiin, vaikka aluksi kyllä mietin valitsinko toisiaan liian lähellä olevat värit. Langoista löytyy silkkiä, alpakkaa ja vähän merinovillaa. Neuloinkin pitkästä aikaa pitkillä, suorilla bambupuikoilla (3,5 mm 80 cm pyöröt oli hukassa kuten yleensä), mutta oli mukavaa vaihtelua myös se. Tämä huivi meni joulupakettiin ja taisi lahjan saaja olla myös tyytyväinen.

On muuten pikkaasen vakavaa tuo neuleiden kuvaaminen! Iloista neulevuotta kaikille!

Viajante

Ihastuin joskus kauan kauan sitten Ravelryssa Martina Behmin isoon vinoon huiviin ja päätin sitten tehdä itsellenikin sellaisen. Isohan tämä mun versio ei ole, mutta sitäkin vinompi sitten!

Viajante

Ohje: Viajante, Martina Behm

Lanka: Austermann Step Classic, pinkki

Regia 4-fädig, tumma ruskea

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Melkoisen jyrkästä vinoudesta huolimatta tätä huivia on jo paljon pidetty. Tykkään pukiessa napata kiinni tuosta pitkästä suirusta ja kiskon sen ihan huoletta takin hihaan. Sillä tavalla huivi pysyy nätisti paikallaan takin pukemisesta huolimatta ja lämmittää hartioita mukavasti.

Takin sisällä tämä mun versio toimii kyllä oikein hyvin noinkin, että tuon suirun kietaisee kaulan ympärille. Ei tarvitse edes sen kummemmin asetella ja mahtuu kuitenkin takkikin vielä kiinni.

Mielenkiintoista tässä mallissa oli sen aloitustapa. Ensin tehtiin ainaoikealla kaulan ympäri asti ylettyvä kolmio, joka sitten yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Yhdistämisen jälkeen aloitettiin sileä neule, lisäykset ja kavennukset. Lisäyksiä tehtiin useammin kuin kavennuksia, millä saatiin aikaiseksi tuo suiru. Suiru on muuten tästä lähtien tuollaisen pitkän, roikkuvan ja kapenevan huivinosan virallinen nimi. Lopuksi vielä helppoa reikäneuletta ja valmista. 

Työkaverini ihastui huiviini ja tein lopulta toisenkin samanlaisen. Värinä oli siinä versiossa harmaa ja kokoa oli enemmän kuin tässä. Myös kavennukset tein harvemmin, jolloin tuloksena oli hillitymmin vinoutuva, vähän enemmän ponchomainen huivi. Vinkkiä kavennustahtiin otin tästä Viajanten versiosta.

Autenttista

Ilmat viileni, nojatuoli siirtyi lähemmäs takkaa ja puikoilta putosi iso huivi. Tai oikeastaan huivi putosi jo ajat sitten, mutta pingotus odotti tekijäänsä aika kauan. Pingotuksessa tapahtui taas ihmeitä ja huivin leveimmällä reunalla on nyt lopulta mittaa yli kaksi metriä.

Halligarth

Ohje: Halligarth, Gudrun Johnston

Lanka: Maavillane

Puikot

Ihastuin tämän mallin yksinkertaiseen ja selkeään pitsiin, jota reunustaa kahdelta sivulta yhtä yksinkertainen ja selkeä reunapitsi. Huivin teko aloitetaan tuosta kolmion kärjestä ja siitä jatketaan leventäen niskaan asti. Lopuksi neulotaan reunapitsi reunaa myöten edeten.

Lanka lähti mukaan Karnaluksista Tallinnasta muutama vuosi sitten minilomalta. Mukavan rouheaa ja erityisen aidon tuntuista villaista lankaa. Välillä mukana taisi olla joitain heiniä ja kutterinpuruja, mutta ne vain lisäsi sitä autenttista fiilistä. Tässä huivissa on mun mielestä sellaista jotenkin vanhanaikaista oloa, mitä lankavalinta vielä ennestään korostaa. Tuli ihan mieleen BBCn tuottama historiallinen höpösarja Candlefordin postineiti ja kaikki siinä näkyvät hartiahuivit. Tykkään kovasti!

Kun otin huivin pois pingottumasta pienen avustajani kanssa, huivi näytti jotenkin liiankin valtavalta. Miten tuota nyt sitten oikein käyttää? Päällä huivi kuitenkin myttääntyy mukavasti ja saa ihan inhimillisen kokoluokan. Toimii myös nätisti villatakin sijaisena. Tervetuloa kylymät kelit!

Daybreak

Mullon uusi huivi! Yritin näitä lankoja yhdistellä jo muutamaankin neuleeseen, mutta ei vaan natsannut. Värit sekoittui, näytti suttuiselta ja oli hölmöä, mutta lopulta löytyi sopiva lankojen ja ohjeen combo.

Ohje: Daybreak Stephen Westiltä

Langat: Marks & Kattens Fame Trend (raidat), YarnArt wool

Puikot: 3,5 mm

Nyt kun se naama on näytetty niin näkyköön sitten. Joskus hehkeämpänä, joskus vähän vähemmän ;D

Itsenäisyyspäivän tuubihuivi

Tänä aamuna makuuhuoneen sälekaihdinten välistä pilkotti vaalea loiste - lunta! Ei nyt ihan ensilumi, mutta tämän kuun ensimmäiset lumet tässä maan kolkassa kuitenkin. Vielä kun päivän valjetessa aurinkokin alkoi paistaa niin päätettiin miehen kanssa mennä ulos ottamaan muutamia kuvia. 

Vuosi pari sitten ostin Virosta kassillisen lankoja, joihin sisältyi myös kaksi kerää oranssinkirjavaa Katian Azteca -lankaa. Ihastuin tuohon väriin saman tien jo siellä kaupassa. Pitkään nuo kerät pyörivät lankakaapissa kun en malttanut käyttää niitä mihinkään. Lopulta kuitenkin yhtenä iltana kun en tiennyt mitä neuloisin niin nappasin nuo kerät käteen ja 5,5 mm pyöröt ja loin silmukat tuubihuiviin.

En jaksanut alkaa etsiä mitään ohjeita vaan ajattelin että kyllä tuollaisen nyt saa aikaiseksi ihan järkeilemälläkin. Kiedoin vanhan huivin kolmesti kaulani ympärille ja mittasin siitä sopivan pituuden minkä pohjalta laskin silmukkamäärän. Silmukoita tein lopulta 230 ja lähdin neulomaan oikeaa ympäri ja ympäri. Reunan lähettyville tein muutaman nurjan rivin, ettei työ menisi ihan rullaksi. Nyt muutamien käyttökertojen jälkeen tuo kyllä rullaantuu jonkin verran reunoista, mutta tähän mennessä se ei ole pahemmin haitannut. Tavallaan tykkäänkin siitä, että huivi rullaantuessaan saa vähän lisää muhkeutta. Jos jossain vaiheessa kyllästyn rullailuun niin sitten pitää ainakin kastella huivi ja levittää se kuivumaan koko leveydeltään.

Tein yli puolet huivista pitkällä kokousreissulla ja päätin viihdyttää itseäni kokouksessa testailemalla huiviin muutamia erilaisia pintoja. Tein sinne tänne koko huivin mitalle nurjalla neulottuja pätkiä ja kohtia, joissa heitin langan puikon yli vielä tavallisen oikean silmukan jälkeen jokaisella silmukalla. Sain siten elävöitettyä huivin pintaa kivasti. Lankaa huiviin kului 1,5 kerää eli noin 250 m. 

Sain huivin sopivasti valmiiksi noin 15 sekuntia ennen kuin kokouksen puheenjohtaja kopautti kokouksen päättyneeksi :)

Ja koiraneiti auttoi perinteisesti kuvauksissa.

Joskus tuubihuivejahan tehdään ns. valmiiksi kierteelle, jotta huivi ei sitten kaulassa olisi niin miljoonalla kierteellä. Se olisi voinut olla ihan hyvä ratkaisu tässäkin, sillä varsinkin kun kolme kertaa tuon kiepauttaa kaulan ympäri niin niitä kierteitä kyllä tulee. Enpä tuota huomannut ajatella vielä huivin alussa, mutta toimii tuo hyvin tuollaisenaankin. Ja väreistä tykkään!

Ja vielä lopuksi kaunista ja vapaata itsenäisyyspäivää! Kiitos sen meille antaneille.

Vanhoja töitä

Joulun aikaan tuli otettua muutama kuva myös muutamista jo aiemmin valmistuneista töistä. Tähän syynä oli se, että miehelläni oli jouluna päällä jo pari vuotta sitten hänelle tekemäni paita ja isälläni oli päällä isäinpäiväksi valmistunut slipoveri. Kaivoin samaan syssyyn arkistoista muutaman muunkin kuvan aiemmin valmistuneista isommista töistä.

Iskän slipoveri valmistui isäinpäiväksi. Tarkoitus oli antaa sekin joululahjaksi, mutta valmis työ poltteli kaapissa sen verran, että iskä saikin vähän isomman isäinpäiväyllätyksen. Lankana Novitan Nallen viininpunainen ja harmaa ja puikot kokoa 3 ja 3,5 mm. Tein lopulta isomman koon ohjeella kuin mitä iskän mitat ovat, sillä oma käsialani on sen verran tiukka, että isommat neuleet tuppaa tulemaan ohjetta pienemmäksi suunnilleen sen yhden koon verran.

Oman ukon kirjoneulepaita valmistui jo muutama vuosi sitten. Siinä lankana Novitan 7 Veljestä ja puikot nuo ohjeen mukaiset 3 ja 4 mm. Sain joululomalla hyvän mielen paidan ansiosta. Isotätini nimittäin heittää useimmiten melko kriittisiä kommentteja aiheesta kuin aiheesta. Tämä paita kuitenkin sai jopa häneltä kunnon kehut. On kuulemma niin tasainen käsiala!

Viimeisenä vielä mummolle keväällä valmistunut Kevätpäiväntasaushuivi (ohje: Lankakomeron blogin sivupalkissa). Lankana tässä ihanan kevyt Regian Hand-dye Effect ja värinä Amethyst. Väri on kuin nakutettu mummolle. Puikot oli 3,5 ja 4 mm. Aina vaan piti vaihtaa pitempään puikkoon kun silmukat ei enää mahtuneet puikolle. Tein tuota huivia ihan kauhealla innolla ja vaikea siitä oli luopua, vaikka ikinä en itse tuota huivia pitäisikään (ei ihan sovi mun tyyliin). Nyt kun oon mummolla kylässä niin aina tekisi mieli käydä tuota huivia vähän hypistelemässä.