KyJy ja lintusia

Kesästä jouluun ja taas kesään on kulunut viimeisimmästä blogipostauksesta. Paljon oon siinä välissä ehtinyt tuusaamaan, mutta suurin osa neuleista on mennyt eteenpäin uusille omistajille ennen kuvien ottamista. Viikonloppuna sain muutaman kuluneen vuoden aikana valmistuneen työn kiinni ja kännykän kamera sai toimia kuvausvälineenä paremman puutteessa.

Äiti sai vuoden vaihteessa Bonnie Birds -sukat Novitan luonnonvaaleasta Ticoticosta ja sinivihertävästä Sandnes Mini Palett -langasta. Puikot oli 2,5 mm paksuiset. Näiden sukkien teosta muistan vain sen, että vauhdilla valmistuivat kuten aika monet muutkin kirjoneuleet mun käsissä. Kuvion valmistumista on kiva seurata ja samalla työkin on äkkiä jo valmis.

Viime kesänä olin mukana KYH-tempauksessa, mikä ei kyllä osoittautunut ollenkaan sopivaksi mulle. Turhauduin pieniin ja nopeisiin töihin äkkiä ja tuloksena oli vain kaaos. Tykkään enemmänkin tehdä isompia käsitöitä hartaasti ähräten. Päätinkin tänä kesänä koittaa toista tempausta, joka saattaisi paremmin sopia mun luonteelleni - KyJyä. Ajatuksena on siis kesäöinä aloittaa 20 neulosta / virkkuuta, jotka pitäisi saada valmiiksi jouluun mennessä. Tykkään tehdä joululahjat itse, joten siinäkin mielessä tämä tempaus on mulle melko lailla sopiva. Saisin joululahjatkin ajoissa ainakin puikoille asti!

Rikke ja Huuko

Ensimmäiset Kesäyön hullutuksen käsityöt on nyt valmistuneet. Tässä siis valmiit KYH 4 ja KYH 8!

Rikke KYH 4

Lanka Rowan Creative Focus Worsted

Puikot 3,5 ja 4,5 mm pyöröt

Hook monster "Huuko" KYH 8

Lanka Liettuan merinosekoitetta

Koukku 3 mm

Ravelryssa Rikken ohjeen yhteydessä kerrotaan pipon saaneen nimensä ohjeen tekijän ystävän mukaan. Ystävästä kerrotaan että hän on ihana maailmanmatkaaja. Jostain syystä sisällä kutkuttelee hauskasti, sillä tutustuin kerran reissuillani Rikkeen, joka oli ihana maailmanmatkaaja ja tällainen pipo sopisi täydellisesti Rikken tyyliin! Tapasimme kun olin mieheni kanssa Espanjassa vaeltamassa Camino de Santiagoa eli Jaakontietä reilun kuukauden verran kesällä 2009. Rikken kanssa vaelsimme muutamia päiviä samaa matkaa. En ole varma kirjoitetaanko hänen nimensä oikeasti noin sillä nimi oli tanskalainen ja käytännössä mahdoton lausua (oikein), mutta kirjoittaisin sen kyllä tuolla tavalla. Ei kai se sama ihminen ole, mutta silti Rikkestä tulee auttamatta mieleen Rikke! :)

Viime postauksessani lupasin opetella käyttämään miehen järkkärikameraa. Nyt oon sitten yrittänyt sitä käytellä. Harjoitteluahan tää vielä on, mutta on kyllä ihanaa kun tuntuu että lankojen värit saa oikeasti näkymään kuvissakin!

Rikke-pipo on ensimmäinen pipo, jonka oon tehnyt itselleni ja myös yksi niistä harvoista pipoista, joita ei ole tarvinnut purkaa ja neuloa moneen kertaan oikean koon saamiseksi. Tykkään.