Synttäripipoja

Ystävän lapsella oli 1-vuotissynttärit viikonloppuna. Päätinpä sitten tehdä jämälangoista neidille pipon lahjaksi. Ohjeena käytin Sweet baby cap -ohjetta, jonka löysin myös suomeksi. Lankahyllystä löytyi Novitan Florican vanhoja keltaisia ja oransseja lankoja, jotka välttämättä halusivat pipoksi. Puikot oli 2,5 ja 3 milliset. Tein pipon 1-vuotiaan koolla ja ihan ohjeen mukaan, mutta... Synttäreillä kun sitten koitettiin pipoa päähän niin oli kyllä ihan tosi pieni neitille! Ja neitin pää on kokoa normaali 1-vuotias.

Vähän harmitti, mutta ei voinut muuta kuin pistää jo samana iltana uutta pipoa puikoille. Uuden pipon tein 2-vuotiaan koolla ja lisälangaksi tuli äitin joulusukista ylijäänyttä Austermannin Step Classic -lankaa kun keltainen kerä alkoi vedellä viimeisiään. En kyllä oikein usko, että tuo uusikaan pipo sopii kun kokoeroa edelliseen on vain vajaan sentin verran joka reunalla. Vähän luottamus tuohon ohjeeseen karisi. Todennäköistä on, että pian on blogissa myös kolmas "1-vuotiaan" pipo. Onneksi lähipiiriin on parin kuukauden sisällä tulossa 5 vauvaa - ehkä niistä edes yksi on tyttö. Se saa sitten lämpimän kevätpipon!

Lankahylly

Mies sai kaveriltaan lainaksi iskuporakonetta ja johan saatiin meidänkin kotiin jotain seinille. Vaatehuoneessa erinäisissä pussukoissa ja laatikoissa seilanneet lankarullat saivat nyt yhteisen kodin vanhasta melko rumasta Ikean hyllystä, joka heti langat nähdessään kaunistui huomattavasti. Aamuisen kuvanoton jälkeen yksi rullista on jo jättänyt hyllyn ja on hyvää vauhtia matkalla neuleeksi. Samoissa pusseissa seilanneet keskeneräiset työt pääsivät tuossa järjestelytujauksessa myös laatikoihin odottamaan valmistumistaan. Josko niitäkin kohta :)

Vanhoja töitä

Joulun aikaan tuli otettua muutama kuva myös muutamista jo aiemmin valmistuneista töistä. Tähän syynä oli se, että miehelläni oli jouluna päällä jo pari vuotta sitten hänelle tekemäni paita ja isälläni oli päällä isäinpäiväksi valmistunut slipoveri. Kaivoin samaan syssyyn arkistoista muutaman muunkin kuvan aiemmin valmistuneista isommista töistä.

Iskän slipoveri valmistui isäinpäiväksi. Tarkoitus oli antaa sekin joululahjaksi, mutta valmis työ poltteli kaapissa sen verran, että iskä saikin vähän isomman isäinpäiväyllätyksen. Lankana Novitan Nallen viininpunainen ja harmaa ja puikot kokoa 3 ja 3,5 mm. Tein lopulta isomman koon ohjeella kuin mitä iskän mitat ovat, sillä oma käsialani on sen verran tiukka, että isommat neuleet tuppaa tulemaan ohjetta pienemmäksi suunnilleen sen yhden koon verran.

Oman ukon kirjoneulepaita valmistui jo muutama vuosi sitten. Siinä lankana Novitan 7 Veljestä ja puikot nuo ohjeen mukaiset 3 ja 4 mm. Sain joululomalla hyvän mielen paidan ansiosta. Isotätini nimittäin heittää useimmiten melko kriittisiä kommentteja aiheesta kuin aiheesta. Tämä paita kuitenkin sai jopa häneltä kunnon kehut. On kuulemma niin tasainen käsiala!

Viimeisenä vielä mummolle keväällä valmistunut Kevätpäiväntasaushuivi (ohje: Lankakomeron blogin sivupalkissa). Lankana tässä ihanan kevyt Regian Hand-dye Effect ja värinä Amethyst. Väri on kuin nakutettu mummolle. Puikot oli 3,5 ja 4 mm. Aina vaan piti vaihtaa pitempään puikkoon kun silmukat ei enää mahtuneet puikolle. Tein tuota huivia ihan kauhealla innolla ja vaikea siitä oli luopua, vaikka ikinä en itse tuota huivia pitäisikään (ei ihan sovi mun tyyliin). Nyt kun oon mummolla kylässä niin aina tekisi mieli käydä tuota huivia vähän hypistelemässä.

Guatemala

Lähdin yhtäkkiselle työmatkalle Guatemalaan joulukuun alkupuoliskaksi. Kaksi viikkoa hurahti reissussa paikallisia kyliä kierrellen ja pääkaupungissa pyörien. Positiivisinta oli paikalliset ihmiset. Heistä huokui aito ystävällisyys ja arvostus toista ihmistä kohtaan. Negatiivisinta taas oli paikallinen ruoka. Olen melko kaikkiruokainen yleensä, mutta.. jos kaikkeen laitetaan sokeria napolla pikkulusikan sijasta niin ei se välttämättä vaan mene alas se pöperö. Onneksi paikallista ruokaa sai melko harvoin. :D

Maisemiltaan Guatemala on kaunis - sain nähdä paljon vuoria ja tulivuoria ja lisää vuoria. Suurimmista turistinähtävyyksistä Lago Atitlan on kyllä visiitin arvoinen kun taas Antiguan kaupunki on Eurooppaa paljon nähneelle ehkä vähän tylsä. Erikoisimpia tapauksia reissulla olivat maanvyörymät, matkat lava-autojen lavalla ja paikallisbusseissa sekä maaseudun kylien naiset ja tiesulut.

Guatemalassa ihmiset ilmeisesti nukkuu vähemmän kuin Suomessa. Suuri osa maaseutujen naisista saa toimeentulonsa käsitöistä, joita sitten myydään sekä paikallisille kylien asuina sekä turisteille matkamuistojen muodossa. Käsityöläisnaiset kuulemma heräävät aamulla neljään mennessä, että ehtivät aloittaa hommat ennen kuin lapset heräävät. Tuossa olisi tavoitetta :P Kylän paidan tekemiseen menee yleensä noin kolme kuukautta, mutta työ onkin sitten sellaista laatua, että kankaat kestää käytössä vuosia.

Joululahjat

Joulu tuli taas vähän nopeammin kuin mitä lahjaideat ehti valmistua. Neuleiden valmistumisprosenttia heikensi puoli joulukuuta vienyt yllätystyömatka Väli-Amerikkaan. Tässä kuitenkin speksit tämän tontun jouluaskareista.

Äiti sai lahjaksi Clessidra-sukat Austermannin viininpunaisesta Step classic -langasta. Lankaa meni vajaat kaksi kerää (n.170 g). Puikkojen kooksi valitsin muutaman testiversion jälkeen 2,25 mm. puikot. Pieni takaisku hommassa tuli kun rakas koiramme oli ylettynytkin tekeleeseen kodin ollessa muuten tyhjillään. Siinä meni sitten yhdet bambupuikot taas tuusannuuskaksi ja kerä sellaiseen solmuun, että seuraavan päivän kokouksesta meni kahdelta hengeltä kolme tuntia vyyhden selvittämiseen. Näiden sukkien valmistumisesta kiitänkin kokouksia ja erityisesti viikonlopun kestänyttä järjestön liittokokousta.

Tässä jo lahjoitetut sukat siis omistajansa jaloissa. Ekassa kuvassa näkyykin taustalla kulma vuosia sitten myös jouluksi valmistuneesta Hardanger-pöytäliinasta. Samassa kuvassa myös äitin vanhat polvisukat, jotka olikin jo ihan puhki asti kuluneet. Itse seurasin Clessidran ohjetta orjallisesti, mutta seuraaviin teen kyllä lyhyemmän kantalapun. Kantalapun pituus arvelutti jo neulottaessa, mutta ajattelin silti koittaa tehdä ihan ohjeen mukaan. Kantapää on ihan ok kun sukat vetää ihan polvitaipeeseen asti, mutta muuten voi olla että se ajan myötä osoittautuu löysäksi. Plussaa nuo sukat saa siitä, että ainakin vielä tuntuivat pysyvän hyvin ylhäällä.

Sukulaispojat saivat myös jouluksi sukat (ja tietysti karkkia). Sukissa lankana Novitan 7 Veljestä, mikä oli kyllä lankana inhottavan karheaa tuon Austermannin jälkeen. Mutta ainakin langan pitäisi kestää kovaa käyttöä vilkkaissa koivissa. Puikot 3,5 mm.

Ensi joulun lahjaideat kihisee jo päässä ja iso osa langoistakin taitaa löytyä omasta lankalaarista. :P

Ilveksen keltaiset kämmekkäät

Aloittelin näitä kämmekkäitä jo keväällä. Halusin ratkaista 3/4-hihaisten paitojen viileän sään ongelman ilmavilla, mutta silti lämmittävillä kämmekkäillä. Nämä eivät kuitenkaan ehtineet lämmittämään hihojen ja lapasten väliin jäävää kylmää kohtaa vielä keväällä ja kesänkin ajaksi ne jäivät ufoutumaan kassin pohjalle. Syksyn viileät ilmat, pitkät kokoukset ja kokousmatkat toivat kuitenkin uuden motivaation viimeistellä ensimmäiset kämmekkääni.

Lankana käytin Dropsin ihanan pehmeää Alpaca-lankaa. Langan väri on ihan lempparini. Neuloin 3,5 mm sukkapuikoilla ja lankaa varasin kaksi kerää (100 g). Aloitin neulomaan Ravelrysta löytämälläni naganasun Lacy Mitts -ohjeella. En saanut ohjetta toimimaan ja sovelsin sitä ihan reilusti. Jopa niin paljon, että aloitin ohjeen vastaisesti neulomaan kyynärpäästä enkä kämmenistä. Kuviosta tuli kuitenkin tosi samanlaisen näköinen. Voin lisätä tähän tekstiin myöhemmin oman ohjeeni mukaan.

Lopputulokseen olin kyllä itse tosi tyytyväinen - ihana lanka, väri ja ihan onnistunut toteutus. Saa nähdä venyvätkö nuo käytössä. Nyt vaan odottelemaan syksyn viileitä kelejä.

Syysvaellus

Olin ajatellut aloittavani blogini neulepostauksella, milläs muulla. Nyt kuitenkin lähdin reissuun ennen kuin yksikään viime aikojen neuleista ehti viimeisteltäväksi. Neuleita onkin viimeisteltävänä aikas monta, mutta niistä lisää sitten kun tulee valmista.

Tämän syksyn vaellus toteutettiin Vindelfjällenissä Ruotsin puolella. Päällimmäisinä fiiliksinä reissun jälkeen on väsymys ja onnistuminen. Toisaalta läsnä on myös ristiriitainen olo siitä oliko reissussa nyt yhteenlaskettuna kivaa vaiko ei. Säät eivät suosineet ihan joka hetki ja reissusta tuli rankempi kuin aiemmista. Vaellusreissu kannatti kuitenkin joka tapauksessa - kokemuksena se oli unohtumaton.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä saatiin nauttia kauniista säästä. Uusissa maisemissa kiehtoi kaikki: tunturit, kasvit, taivas ja purojen humina U-laaksossa. Koko reissu vaikutti alkavan mitä lupaavimmin.

Toisena päivänä vastaan tulivat sade, suo ja liian vanhat ja kuluneet vaelluskengät, jotka eivät enää pitäneetkään vettä poissa sukistani. Illalla koko telttapaikkamme tuntui täyttyvän kylmästä tuulesta, joka jatkuikin koko yön seuraavaan päivään asti.

Kolmantena päivänä tunnelmat olivat lähestulkoon myrskyisät, sillä vaakasuoraan kasvoille tulevat vesi, räntä, lumi ja rakeet eivät täyttäneet lainkaan sitä kauniin kelin ja leppoisan vaelluksen lupausta, minkä aurinkoinen ja kevyt ensimmäinen päivä valheellisesti antoi. Pelastuksen päivään toi poromiesten kaunis mökki ja hyvä ruoka. Illemmalla sääkin alkoi hymyillä ja teltat saatiin pystyttää sateettomana, rauhallisena illan hetkenä.

Neljäs päivä olikin taas jo aamusta asti kauniimpi ja omat tunnelmani rauhoittuivat ja nautin taas menosta. Löysimme poronjälkien täyttämän rannan, missä kokkailimme ja osa porukkaa innostui uimaankin. Päivän reitti kulki soiden poikki ja kuljin varmaan melkeinpä kaksinkertaisen matkan muihin verrattuna varjellessani kenkävanhuksiani kastumasta läpikotaisin. Törmäsin eräällä suonkierrollani myös riekkopariskuntaan. Enpä tiedä kumpi meistä säikähti pahemmin, riekot vaiko minä.

Viidentenä päivänä jätettiin leiri pystyyn ja kiivettiin yli 1700 m korkealle Norra Sytertoppenille. Päivä oli aivan mahtavan aurinkoinen ja kiipeäminen ilman rinkkaa tuntui hyvältä. Maisemat ylhäältä olivat myös aika majesteettiset, taidettiin nähdä ihan Norjaan saakka. Palattuamme telttapaikalle saimme vielä lettuja iltapalaksi. Maistui.

Viimeisenä päivänä kiipeiltiin vielä ylängön kautta takaisin sivistyksen pariin. Maisemat ylhäällä pilvien keskellä oli jotenkin uniset. Kuljettu matka ja aika hämärtyivät siinä kivien ja ylänköjärvien välissä puikkelehtiessa. Mieleen tuli jostain syystä joulu ja Korvatunturin asukit. Joululahjaneulomuksiakin taisi tulla mietittyä. Matkaa päivälle tuli reilusti yli 20 kilometriä. Ajatus kotiinpääsystä vei kuitenkin jo eteenpäin niin reippaasti, ettei matkan pituus ja korkeuserojen haasteet enää edes tuntuneet missään. Suklaan loppuminen sen sijaan vähän huoletti. Onneksi vaelluskavereilta löytyi vielä vähän tuota vaeltajan teholääkettä.

Vielä yksi yö vietettiin teltassa bussia odotellen. Bussilla päästiin lähimpään kylään saunaan ja syömään. Sauna oli melko ruotsalainen, sillä lauteita ei oltu ymmärretty nostaa polvenkorkeutta paljonkaan ylemmäs. Lämpöä kuitenkin riitti ja puhdasta tuli. Siitä alkoikin sitten 16 tunnin bussimatka kohti kotia, ihanaa miestä ja ilosta vinkuvaa koiraa.