Villahuivi kesäsäihin

Moi! Mulla on uusi huivi. Minä oon perinteisesti aina käyttänyt huiveja takin kanssa käytännöllisenä kaulan ja hartioiden lämmikkeenä. En siis asusteena tai jonkinlaisena koristeena. Saahan se huivi kaunis olla, mutta ei sitä nyt voi ilman takkia pitää. Mutta. Tätä huivia oon kantanut kaulassani kesähelteellä kuin riikinkukko pyrstöänsä. Hyvä kun en oo töräytellyt välillä, että kattokaa kaikki!

Mysteries she did a bit differently

Ohje: Mysteries, she wrote, Susanne Sommer (aika paljon muokattuna)

Langat: La bien aimee, merino singles, San Tokki ja Yellow Brick Road

Puikot: 3,5 mm

Me käytiin yhdessä nämäkin kuvat ottaneen Pauliinan (ig: Onnismom) kanssa maaliskuussa Edinburghissa festareilla ja siellä aloitin tämän huivin neulomisen. Halusin koittaa kaksivärisen patentin eli briossineuleen neulomista, mutta en oikein tahtonut löytää mieleistä ohjetta. Lopulta päädyin Sosun Mysteries, she wrote -huiviin, johon oli hyvät ohjevideot. Mulla oli alusta asti epäilykseni siitä oliko malli mua ihan viimeisen päälle miellyttävä ja näinkin valmiin huivin jollain EYF:n myyntipisteellä. Päätin sitten lopulta tehdä Jotain. Neuloa posottelin eteenpäin ja jossain vaiheessa alkoi muotoutua kuva kolmiohuivista keltaisilla levenevillä reunoilla.

Sosun alkuperäisessä ohjeessa on aloitettu tuosta mun huivini alimmasta kärjestä (ilman reunojen keltaisia osioita) kuten tässäkin. Tein ohjeen mukaan ylöspäin, mutta kun Sosun ohjeessa olisi ollut aika tehdä jotain ihan muuta, minä jatkoin vaan samalla mallilla vielä muutaman kolmiorivin verran. Siihen perään tein vähän reunoistaan levenevän 2 oikein 2 nurin pätkän. Lopulta neuloskelin vasemman reunan keltaisella ja oikean reunan aluksi keltaisella ja kun lanka alkoi loppua vaihdoin tuohon harmaanruskeaan. Jatkoin molemmat reunakaistaleet reilusti pidemmiksi kuin muu huivi on. Ja hyvä tuli.

Lankojen väreistä tykkään molemmista ihan älyttömästi. Molemmat värit ovat kauniita itsekseensäkin, mutta yhdistettynä ehkä vielä nätimmät. Mulla on ollut näitä yksisäikeisiä lankoja kohtaan joitakin ennakkoluuloja, mutta ainakin näin huivissa toimivat musta oikein hyvin. Neule laskeutuu kauniisti ja joustaa joka suuntaan. Ehkä tuo jousto on myös briossineuleen ominaisuus. Ainoana miinuksena oli pingotusvaiheessa lähtevä kauhea nöyhtämäärä. Käytössä en oo kuitenkaan huomannut mitään nöyhtäämisprobleemaa. 

Tosiystäviä

Mä oon saanut pitää monta lapsuudenystävää mun lähellä ihan aikuisikään asti ja oon niistä tosi kiitollinen. Muutamien ystävien kanssa ollaan tutustuttu jo neljävuotiaina, käyty koulut yhdessä, ja lopulta erinäisten mutkien kautta päädytty kaikki Keski-Suomeen keskisuomalaisukkojen rasittaviksi pohjalaisiksi vaimoiksi. Vieläkin me näiden ystävien kanssa ollaan läheisiä ja varmaan harmaahapsiksi asti jos oikein hyvin käy. Me jopa kokoonnutaan tekemään käsityöhommia yhdessä aina silloin tällöin. 

Näissä kuvissa on tilanteena yksi meidän illanistujaisista viime kesän lopulta. Mulla oli uusi paita päällä, taustalla rakkaan ystävän kaunis koti ja kameran takana toinen rakas ystävä. 

Ja paitamallin nimi siis oli toki aiheeseen sopivasti: 

True friend Veera Välimäeltä Interpretations 2 -kokoelmasta

Langat: Dropsin Fabel

Puikot: 3 mm joustimissa ja 3,5 mm sileillä osioilla

Paita on muutoin tikuteltu aivan ohjeen mukaan, mutta helmaan lisäsin pituutta kahdeksan raidan verran siinä vaiheessa kun paita oli muuten keräilty kasaan. Tätä paitaa oli kyllä ihan erityisen mukava neuloa, sillä paita rakentuu aika lailla perusmalleista poikkeavalla tavalla. Ensin neulottiin edestakaisin tuollainen yksivärinen läppä eteen ja taakse. Sitten läpän reunoilta keräiltiin silmukat mukaan menoon ja jatkettiin pyörönä raitaosiot koko paitaan. Sitten kursittiin molemmat reunat yhteen kainaloista lantiolle asti. Lopulta valmiiseen vartalokappaleeseen neulottiin hihat ja alas resori. Ennen resoria lisäsin muutamia raitoja tuomaan lisää tilaa mun pitkälle keskivarrelleni.

Tätä paitaa on kyllä käytetty paljon jo tähän asti. Tuon kameran takana olleen ystäväni kanssa piipahdettiin Edinburghissakin lankafestareilla maaliskuun puolessa välissä. Tämä paita oli tietenkin matkoilla päällä. Siitä reissusta tuli lisää fanaattisuutta näihin neulehommiin ja muutamia kuvia löytyykin Instagramin puolelta. Mut löytää siellä nimellä keltainenilves, kuinkas muutenkaan. Tervetuloa seuraamaan mua Instagramiin! Siellä tapahtuu ehkä vähän enemmän kuin täällä blogin puolella. 

Birds of a feather

Tarvitsin loppukesästä jotain aivotonta neulottavaa, jossa saisi enimmäkseen vain posotella menemään autopilotti päällä. Laine-lehden kakkosnumerosta löysin ohjeen Andrea Mowryn isoon, kolmionmuotoiseen huiviin, jossa vaihtelivat leveät ainaoikein-raidat ja kapeammat feather and fan -pitsineuleosiot. Langatkin löytyivät omista säilöistä kun vaan irrottauduin alkuperäisen ohjeen ideasta käyttää mohairlankaa pitsiosioissa.

Ja jonkin aikaa tätä saikin posottaa menemään, kuten kuvien näkymistä voi arvata. Pitsiosioissa sai vähän miettiä, mutta huivia oli tosi mukava neuloa kun mallissa oli sopivasti aivottomuutta ja sopivasti kuitenkin vaihtelua raitojen ja pitsineuleen myötä. Yleensä olen tykännyt neuloa ohjeista, joissa on visuaalisesti selkeät kaaviot. Tämän mallin ohjeessa kaaviokuvia ei ollut vaan pitsiosiot käydään läpi lyhenteillä rivi kerrallaan. Opin tykkäämään myös tuollaisesta ohjeistuksesta. Andrea Mowrylla on muutama muukin jokseenkin hieno huiviohje, joista What the fade esimerkiksi kolahtaa muhun aika kovasti.

Birds of a feather

Ohje: Birds of a feather, Andrea Mowry, Laine magazine issue 2

Langat: Garnstudio Drops Lace kaksinkertaisena, vaalea beige

Rowan fine lace, tummempi beige

Puikot: 3,5 mm

Värivalinta osui mielestäni ihan nappiin, vaikka aluksi kyllä mietin valitsinko toisiaan liian lähellä olevat värit. Langoista löytyy silkkiä, alpakkaa ja vähän merinovillaa. Neuloinkin pitkästä aikaa pitkillä, suorilla bambupuikoilla (3,5 mm 80 cm pyöröt oli hukassa kuten yleensä), mutta oli mukavaa vaihtelua myös se. Tämä huivi meni joulupakettiin ja taisi lahjan saaja olla myös tyytyväinen.

On muuten pikkaasen vakavaa tuo neuleiden kuvaaminen! Iloista neulevuotta kaikille!

Neulekuvauksesta

Tässä vielä lisää kuvia edellisen kirjoitukseni neulepaidasta. Ohjeena siis oli Veera Välimäen Stay the same ja kuvaajana ystäväni Pauliina. Neuleblogin pitämisessä on ainakin minulle haasteellisinta hyvien kuvien saaminen blogiin asti. Kirjoittaminen on minulle melko vaivatonta ja neulominen vielä vaivattomampaa. Blogiin asti päätyy vain osa neuleista ja osa niistäkin vasta kauan valmistumisensa jälkeen. 

Suurimpana haasteenani blogitekstien saattamisessa julkaisukelpoiseksi onkin siis kuvien tuottaminen. Ensimmäiset neulekuvani ovat olleet aikamoisia räpellyksiä - pimeitä, epätarkkoja ja sävyltään epämääräisen kellertäviä. En nyt vieläkään sanoisi itse ottamiani kuvia mitenkään täydellisiksi neulekuviksi, mutta onhan ne nyt jo huomattavasti parempia kuin esim. ekat Ravelryyn lataamani! Niistä ensimmäisistä kuvista tuli lähinnä mieleen Leijonanmetsästys-laulu... jotain pehmoista, jotain karvaista...(sukat!). Kuvien ottamisen jälkeen seuraavana haasteena onkin sitten kuvien saaminen kameralta koneelle asti, kevyt käsittely ja blogiin lataaminen. Käsittelen yleensä kuvani rajaamalla, valovoimaa ja kontrastia kevyesti lisäämällä ja värisävyjä paremmin todellisuutta vastaavaksi säätämällä. En tiedä onko nuo termit nyt ihan oikein kun en ole tässä kuvaushommassa kovinkaan pro, mutta eiköhän asia kuitenkin tule selville.

Neulekuvauksessa tietysti oman haasteensa tuo kuvien ottaminen kohteista, jotka usein on kuvaajan itsensä päällä. Näissä Pauliinan ottamissa ja viimeistelemissä paidan kuvissa sen sijaan näkyy esimerkiksi mun molemmat kädet ja isompi tausta, mikä itse otetuissa kuvissa on aika mahdoton saada esille. Ellei tietty käytä jalustaa ja etälaukaisinta tai jotain muuta vähän ammattimaisempaa. Tällainen amatööribloggaaja käyttää siis apuna lähinnä pitkiä käsiä, siippaa ja muita lähipiiristä uhriksi joutuvia kohteita kuten kavereita.

Tällä hetkellä suurin osa neulekuvistani on otettu Sonyn Cybershot DSC-RX100 -kompaktikameralla, jonka ostin muutama vuosi sitten. Halusin kameran, jossa olisi hyvä valovoima ja muutama helppo säätöominaisuus. Kameran piti myös olla pokkarikokoa. Meillä perheestä löytyy Canonin järkkäri, mutta mun käyttöön se on kyllä liian rohjo, kaikella rakkaudella. Oon ollut kyllä omaan pikkukameraani tosi tyytyväinen.

Staying sane

Mulle neulominen on ennen kaikkea rentoutumista. On terapeuttista näpertää ja näpertää ilman mitään kiirettä ja lopulta iloita valmiista lämmittävästä tai muuten ilostuttavasta tuotoksesta. Minä en yleensä ota paineita siitä valmistuuko mun tekeleet joskus vai ei. On vaan kivaa tehdä.

Stay the sane
Ohje: Stay the same, Veera Välimäki
Langat: The Uncommon Thread, Uncommon Everyday, keltainen
Schoeller & Stahl, Fortissima
Puikot: 3 ja 3,5mm

Napit on vanhoista housuista

Neulon aika paljon ja tykkään neuloa yksitoikkoisiakin neuleita. Tämä paita valmistui jotenkin yllättävän nopeasti. Langat ja malli inspiroi molemmat ja valmista tuli puolivahingossa. 

Aloitin neulomisen M-koon ohjeella, mutta raglan-lisäysten loppupuolella alkoi näyttää siltä, että paidasta tulisi liian iso ämmänä. Vaihdoin siis muutamalla silmukkamerkin siirrolla ja pienellä säädöllä lennosta S-kokoon suunnilleen tuossa kainaloiden kohdalla. Hihoista tein vähän ylipitkät ihan tarkoituksella. 

Kuvat tästä paidasta otettiin tällä kertaa kyläilyreissulla kaverin luona. Lapsuudenystäväni Pauliina on monipuolinen käsillä tekijä ja taitava kuvaaja. Hän bloggaa neuleista, virkkuista, saippuoista ja perheensä arjesta ja juhlasta osoitteessa pauliinapuuhaa.blogspot.fi. Ihanaa, että on ympärillä ihmisiä, jotka on tuntenut jo yli 25 vuoden ajan ja vieläkin ollaan ystäviä. Pauliinalle iso kiitos näistä kuvista! Me muuten napsittiin aika paljon kuvia ja ajattelin julkaista niitä tänne lisää vielä lähiaikoina.

Viajante

Ihastuin joskus kauan kauan sitten Ravelryssa Martina Behmin isoon vinoon huiviin ja päätin sitten tehdä itsellenikin sellaisen. Isohan tämä mun versio ei ole, mutta sitäkin vinompi sitten!

Viajante

Ohje: Viajante, Martina Behm

Lanka: Austermann Step Classic, pinkki

Regia 4-fädig, tumma ruskea

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Melkoisen jyrkästä vinoudesta huolimatta tätä huivia on jo paljon pidetty. Tykkään pukiessa napata kiinni tuosta pitkästä suirusta ja kiskon sen ihan huoletta takin hihaan. Sillä tavalla huivi pysyy nätisti paikallaan takin pukemisesta huolimatta ja lämmittää hartioita mukavasti.

Takin sisällä tämä mun versio toimii kyllä oikein hyvin noinkin, että tuon suirun kietaisee kaulan ympärille. Ei tarvitse edes sen kummemmin asetella ja mahtuu kuitenkin takkikin vielä kiinni.

Mielenkiintoista tässä mallissa oli sen aloitustapa. Ensin tehtiin ainaoikealla kaulan ympäri asti ylettyvä kolmio, joka sitten yhdistettiin suljetuksi neuleeksi. Yhdistämisen jälkeen aloitettiin sileä neule, lisäykset ja kavennukset. Lisäyksiä tehtiin useammin kuin kavennuksia, millä saatiin aikaiseksi tuo suiru. Suiru on muuten tästä lähtien tuollaisen pitkän, roikkuvan ja kapenevan huivinosan virallinen nimi. Lopuksi vielä helppoa reikäneuletta ja valmista. 

Työkaverini ihastui huiviini ja tein lopulta toisenkin samanlaisen. Värinä oli siinä versiossa harmaa ja kokoa oli enemmän kuin tässä. Myös kavennukset tein harvemmin, jolloin tuloksena oli hillitymmin vinoutuva, vähän enemmän ponchomainen huivi. Vinkkiä kavennustahtiin otin tästä Viajanten versiosta.

Autenttista

Ilmat viileni, nojatuoli siirtyi lähemmäs takkaa ja puikoilta putosi iso huivi. Tai oikeastaan huivi putosi jo ajat sitten, mutta pingotus odotti tekijäänsä aika kauan. Pingotuksessa tapahtui taas ihmeitä ja huivin leveimmällä reunalla on nyt lopulta mittaa yli kaksi metriä.

Halligarth

Ohje: Halligarth, Gudrun Johnston

Lanka: Maavillane

Puikot

Ihastuin tämän mallin yksinkertaiseen ja selkeään pitsiin, jota reunustaa kahdelta sivulta yhtä yksinkertainen ja selkeä reunapitsi. Huivin teko aloitetaan tuosta kolmion kärjestä ja siitä jatketaan leventäen niskaan asti. Lopuksi neulotaan reunapitsi reunaa myöten edeten.

Lanka lähti mukaan Karnaluksista Tallinnasta muutama vuosi sitten minilomalta. Mukavan rouheaa ja erityisen aidon tuntuista villaista lankaa. Välillä mukana taisi olla joitain heiniä ja kutterinpuruja, mutta ne vain lisäsi sitä autenttista fiilistä. Tässä huivissa on mun mielestä sellaista jotenkin vanhanaikaista oloa, mitä lankavalinta vielä ennestään korostaa. Tuli ihan mieleen BBCn tuottama historiallinen höpösarja Candlefordin postineiti ja kaikki siinä näkyvät hartiahuivit. Tykkään kovasti!

Kun otin huivin pois pingottumasta pienen avustajani kanssa, huivi näytti jotenkin liiankin valtavalta. Miten tuota nyt sitten oikein käyttää? Päällä huivi kuitenkin myttääntyy mukavasti ja saa ihan inhimillisen kokoluokan. Toimii myös nätisti villatakin sijaisena. Tervetuloa kylymät kelit!